maanantai 31. heinäkuuta 2017

RETKIEVÄITÄ OMASTA KASVIMAASTA

Kasvimaani ei ole suuren suuri, mutta yllättävän hyvässä sovussa siellä kuitenkin kaikki mahtuvat kasvamaan. Hieman olen ummistanut välillä silmiäni suositelluille istutusväleille, koska omalla pihallahan on kiva kasvattaa itse jos ja vaikka mitä. Välillä olen jopa saattanut unohtaa istuttaneeni jotain. Kuten tuo blogin oikeassa laidassa oleva kuvani retiisi kädessä on hyvä esimerkki siitä, kun hämmästelin, että mitäs nämä täällä oikein on ja nykäistyäni naatin maasta naureskelin, että ohhoh, en kyllä edes muista istuttaneeni retiisiä. Vinkkinä itselleni voisin antaa, että ei olisi iso vaiva merkitä istuttamansa siemenet rivin päähän ja laittaa taimille pienet nimikyltit.


Tänä keväänä kuitenkin laajensin kasvimaata yhdellä lavakauluksella lisää ja se mahdollisti testaamaan taas jotain itselleni uutta. Tilanpuutteen vuoksi olen vuodesta toiseen istuttanut niitä samoja ja varmoja kesäkurpitsoja, sipuleita, ruohosipulia, porkkanoita, pinaattia, salaattia, yrttejä ja hernettä. Sekä satunnaisesti muita kokeilueriä, kuten vaikka niitä retiisejä. Tänä keväänä istutin niiden perinteisten kasvisten lisäksi mm. parsakaalia, papuja, perunaa ja mangoldia.


Parsakaali osoittautui erittäin hyväksi ja helpoksi valinnaksi. Istutin ne pienistä taimista ja viime viikolla pääsin korjaamaan satoa. Ihan rehellinen ollakseni kasvimaalla kukkii aika kauniin keltaisena ensimmäinen satoikäiseksi tullut parsa, joka pääsi menemään vähän yli, kun en kiireiltäni ehtinyt olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.


Mangoldi osoittautui myös superhelpoksi kasvatettavaksi. Pienen pienistä taimista kasvoi todella nopeasti kauniita puna- ja keltavartisia lehtiä, joita olen lisäillyt pinaatin tapaan erilaisiin kasvisruokiin.

Palkokasveista istutin tänä keväänä herneen lisäksi härkä- ja soijapapua. Soijapapu kasvattelee vielä palkojaan, mutta härkäpapu, Vicia faba 'Witkiem', on jo tuottanut satoa. Istutin siemenet keväällä ehkä vähän liian aikaisin ja mietin hitaan kevääntulon myötä, että mitenköhän käy siementen. Mutta ainakin tämä lajike oli kestävä, eikä suuttunut muutamasta hallayöstäkään, kylmistä sateista tai hitaasti lämpenevästä maasta.



Perunaa olen jo suunnitellut istuttavani monena vuonna ja tänä vuonna varasin sille kokonaisen kasvatuslaatikon. Lajikkeeksi valikoitui Annabelle. Viikko sitten kävin nostamassa ensimmäiset pienet perunat ja olen erittäin tyytyväinen lajikevalintaani. Peruna on kiinteämaltoinen, suikula ja maku aivan mielettömän hyvä.

Näitä edellämainitsemiani ja muutamia muita raaka-aineita pakattiin eilen rinkkoihimme, kun lähdimme kahden ystäväni kanssa retkelle Repovedelle. Ennen lähtöä kävimme korjaamassa satoa kasvimaalta mukaamme eväiksi. Meillä oli vuokrattuna mökki järven rannalta ja sen verran mukavuuksia meillä oli, että pääsimme tekemään ruokaa kaasuliedellä ja astioitakin oli käytössä useampia.

Kaupasta meidän tarvitsi ostaa päivällistä varten vain halloumia, pieni purkki kermaa ja tomaatteja (ne eivät ihan ehtineet kypsyä tähän viikonloppuun avomaalla). Metsästä löysimme vielä keltahaarakasta ja jälkiruokakin tuli poimittua mustikoiden muodossa suoraan puskasta suuhun.


Perunoiden kiehuessa valmistin muut pääruuat. Parsakaalit tulevat nopeasti valmiiksi muutaman minuutin kiehauttamisella ja papuja keittelin kymmenisen minuuttia. Molempiin riitti mausteeksi tällä kertaa pelkkä suola. Mangoldin ja pinaatin pyöräytin voissa pannulla ja lisäsin vähän suolaa.


Keltahaarakkaat paistoin ensin pannulla ja lisäsin sitten punasipulit ja kuutioiksi leikatut halloumit sekä perään ruokakerman. Mausteeksi mustapippurin lisäksi laitoin tuoretta sitruunatimjamia, valkosipulin vartta ja oliiviyrttiä, jotka olimme poimineet kasvimaalta ennen lähtöämme.

Tästä tuli kyllä heittämällä kesän maukkain ruoka. Hyvin yksinkertaisista, aamulla suoraan omasta pihasta poimituista raaka-aineista. Kausiruokaa parhaimmillaan.

Blogini on myös Instagramissa @inmygreengarden ja Facebookissa In My Green Garden

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti